Etusivu Kirjan sisällysluettelo Kirjan syntyhistoria Tarinoita ja muistoja Kotikylämatkakertomuksia Vanhoja valokuvia




RAKAS, RAKAS TAMMISELKÄ 2015


Matkalaiset ja kohteet
Kyllikki Torkkelin yhteenveto Kivennapaseuran perinteiseltä kevään kotiseutumatkalta 16.-18.5.2015 matkajohtajina Kyösti Pulliainen ja Raija Levo. Kyllikin pääkohde oli Tammiselkä ja muut vierailukohteet olivat kirkonmäki, uusi hautausmaa, Linnanmäki, Lintula, Siiranmäki, Mainila sekä Lenin-museo Jalkalassa. Ryhmän oppaana toimi Jevgeni Balasov.

Kirkonkylä
Metsänpohjat valkoisenaan valkovuokkoja, ojissa sädehtivät keltaiset rentukat ja taivaalla kulkivat vaaleat pilvet. Aurinko näyttäytyi. Hämmästyneenä katselin ja kuvasin kirkonkylän muutosta! Yksi uusi kerrostalo kauppoineen jo valmiina ja 2-3 kerrostaloa rakennetaan kirkonmäen alapuolelle, aivan pääteiden risteykseen. Houkutteleva pullakioski, hyvin varustettu lasten erityistarvikekauppa ja kahvila tarjosivat uusia, tasokkaita palvelujaan. Viherkasvien myyntipaikkoja jo kolme ns kauppakadulla! Nipistä nyt itseäsi, tämä on kaikki totta, omin silmin näkemääni! Kirkonmäki omassa rauhassaan, koska viikonloppuna mäen vesitornin purkutyömaalla ei oltu työssä. Lähdin entisen Käävän kaupan kulmalta Laura Nurmisen aikoinaan opastamaa reittiä Raudun tietä myöden kyläilemään isäni lapsuuskodissa (talo nro 18), jota ei enää ole ”kahden koivun välissä”. Kylän keskusta-alueelle on tullut paljon uutta, yksilöllistä omakotitalorakentamista. Talot ovat hoidettuja koteja, ei mitään ”muumitaloja”.

Tammiselän kyläkauppa ja entinen koulu
Olin valmistautunut tähän matkaan. Kaupan seinälle pantavaan viestiin olin lisännyt allekirjoituksen viereen kasvokuvani! Venäjänkielisenä tekstinä vuodesta 2012 alkaen siinä on ollut ”Vetoomus & Kiitos: pyydän, että suojelet tämän alueen tammia”. Tätä matkaa varten olin tehnyt myös uuden viestin, jossa karttapohjalle olin merkinnyt tammet(7), kyläkaupan, koulun portaat ja mummolani (talo nro 35). Bussista laskeuduttuani kohtasin nykyhetken totuuden eli kyläkauppa oli lopettanut toimintansa! Aivan sen vieressä oli lähes valmiina pieni uusi mökki. Kaupan sininen kontti on edelleen paikoillaan. Tammiselkä on aiemminkin kokenut kovia, joten ryhmäbussin jatkaessa matkaansa, läksimme Lappalaisen Matin kanssa nousemaan mäkeä ylös entisen koulun portaille kylän itälaidalla. Onnekseni portaat olivat tallella. Tänne olin teetättänyt venäjänkielisen kolmannen viestini, jonka kiinnitimme koulun portaisiin ”Muisto Tammiselän suomalaisesta kansakoulusta 1932 – 30.11.1939” plus nimeni ja kotipaikkani. Jos sinä satut tietämään, mistä saisin kuvan tästä koulusta, niin kerro. Yhteystietoni ovat Entiset Kivennapalaiset ryn nettisivuilla.

Kauppakontti 2015

Tammiselän lopetetusta kyläkaupasta kontti jäljellä; viereen noussut uudisrakennus


Koulun perustusta 2015

Tammiselän rakennuksista ainoastaan koululla oli betoniperustus; kaikkien muiden rakennusten perustuskivet on viety Kronstadtin patoonn.



Muistokivi Tammiselällä
Mainilassa ja Linnamäellä ryhmämme oppaana oli entinen pietarilainen opettaja, nykyinen opas ja tulkki Jevgeni Balasov, joka kertoi oppilaittensa kanssa vuosina 1986 - 87 käyneensä mm. Tammiselällä. Hän sanoi maalanneensa ”muistokiveen” vain sanan Tammiselkä . Balasov ei tiedä, koska, kuka tai ketkä ovat tehneet kiveen lisää kirjauksia. Oranssia lisämerkintää kivessä en nähnyt viime vuonna kun kävin täällä kahdesti.
Muistokivi 2015

Tammiselän muistokivi Pohjalaisen mäellä 2015



Lisäksi huomasin...
Olen käynyt Tammiselällä joka vuosi vuodesta 2009 alkaen. Nyt tuomet ja kielot olivat vasta nupuillaan. Ilokseni näin, että tukkikuljetusten 2014 pilaamaa soratietä Tammiselän koululta Mustapohjaan päin oli korjattu ja paranneltu ajokuntoiseksi. Jopa iso oja oli tehty koulun puolelle tietä. Maastoon hylätyt rakennusjätteet ym. näyttivät nyt vähäisemmiltä, liekö maanmuokkaus ne osin haudannut. Hopposten (talon nro 34) pihan laidalla ollut pahviin kirjoitettu iso taulu v. 2014 ”Älä ole idiootti, ethän tuhoa luontoa” oli poistettu samalla kun ko. puun alaoksastoa oli karsittu. Hmmm… Samalla huomasin,että aarteenetsijät olivat nätisti kasanneen Hopposten tammen juurelle ja koulun portaille paikalta löytämiään, heille arvottomia rautaesineitä. Mitään vastaavaa ei löytynyt, kun kävimme mummoa ja äijää ”tervehtimässä” heidän kotipaikallaan!

Kevätlinnunsilmä
Koska meillä oli vielä jäljellä eväitä ja aikaa ryhmäbussin tuloon, lähdimme etsimään Rajajokea kylän etelälaidalta. Onni oli matkassamme. Joella saimme leikkiä rajaloikkareita, ihastella joen penkassa kukkivia harvinaisia kellanvihreitä kevätlinnunsilmiä ja syödessä kuunnella sorapohjaisen Rajajoen lirinää. Käheä ääninen käkikin kukkui meille. Kaikki kaunis loppuu aikanaan. Pian surkeudeksemme totesimme eksyneemme metsään. Ennen suurempaa hätääntymistä tunnistimme tulleemme Viipuri -Pietari uudelle tielle Siestarjoen sillalle! Onneksi osasimme ohjata ryhmäbussin hakemaan meidät täältä.
Kevatlinnunsilma

Kevätlinnunsilmiä Rajajoen penkassa Tammiselällä toukokuussa 2015


Yhtään ei kyllä kaduttanut osalle ryhmää aiheuttamamme pieni viive. Hyvvää ol ko hersryynpuuro, kylän koirakaa ei malttant syömiseltää haukkuu... Tervetuloa omin silmin näkemään ja kuulemaan!

Teksti ja kuvat:Kyllikki Torkkel



RAKAS TAMMISELKÄ JA ENSIKÄYNTI MUSTASSAPOHJASSA 2014



Matkasuunnitelmat
Tammiselkä rakas, olet ollut ajatuksissani koko kevään ajan. Tiedän, että sinua nykyisin puhutellaan Mustanpohjan kanssa Slavinoksi, mutta minulle sinä olet Tammiselkä. Katson kyllä sinua kahdella silmällä. Haluan katsoa ja nähdä, mitä elämääsi kuuluu nykyisin. Tähän saakka olen retkilläni Tammiselällä valokuvannut kyläraitin lähellä olevia seitsemää isoa tammea. Kesän lähestyessä selvittelin, miten puita mitataan. Mielessäni oli ajatus mitata, minkä paksuisia ja korkuisia nämä ikitammet ovat. Osallistuin 19.-21.5.2014 Joutselkäläiset ry:n Rajan pinnassa -ryhmämatkan valmisteluun saman nimisen kirjan kuvaamiin kyliin. Asuin ensi kertaa Raivolassa (Roschino). Jotta voisin viipyä pidempään yksinomaan Tammiselällä, olin varannut toisen matkan ajalle 29.-31.5.2014 Raija Levon ryhmän kotiseutumatkalta. Nyt asuimme Kuokkalassa (Repino). Aiemmilla matkoillani olin aina asunut Terijoella (Zelenogorsk), joten oli kiva päästä nyt tutustumaan vähän näihinkin kyliin. Roschino lienee kyllä nykyisin venäläinen kaupunkikunta. Vuodesta 2009 alkaen olen nyt käynyt Tammiselällä seitsemän kertaa. Tällä viimeisimmällä retkelläni oli seuranani vain paikallisoppaan järjestämän taksin kuljettaja.

Älä ole idiootti, ethän tuhoa luontoa
Kun Joutselkäläiset ry:n sakissa ajoimme kyläraittia Mustaapohjaa kohden, kaikki näytti Tammiselällä olevan ennallaan. Huomasin kyllä, että pari miestä oli korjailemassa lehmien lypsyaitauksen veräjiä ja aitoja. Kun pääsimme entisen kansakoulun (talo nro 33) pihalle näin heti, että tien varteen on puuhun kiinnitetty uusi, isolle pahville maalattu teksti. Ryhmämatkan tulkki Gennart suomensi sen ”Älä ole idiootti, ethän tuhoa luontoa”. Olin pakahtua onnesta tämän nähdessäni ja kuullesssani. Kihukesänä 2012 jätin kyläkauppaan oman kuvallisen venäjänkielisen vetoomukseni ”Pyydän, että suojelet tämän alueen tammia. Juureni ovat siirtyneet täältä Suomeen”. Ja nyt kolmantena kesänä olen jo saanut ystävän tai hengenheimolaisen Slavinosta! Upeaa, ihanaa ja mieltä kutkuttavaa!

Idiootti

Ethän tuhoa luontoa - kyltti kansakoulun paikkaa vastapäätä


Kyläkaupassa totesin kauppiaan vaihtuneen. Uusi kauppias vasta asetteli tavaroita hyllyille. Matkassa ollut tulkki Gennart kertoi kauppiaalle, millä asioilla täällä liikun. Tämäkin kauppias lupasi laittaa vetoomuskirjeeni kaupan seinälle kyläläisten nähtäväksi. Annoin hänelle lahjaksi kopion kartasta, jossa kuvataan tiestö Pervomaiskojesta Sankt Peterburgiin niin, että sana Tammiselkä näkyy kaksikielisessä karttakopiossa. Tammiselkä-sana ja Suomen lippu oli maalattuna kyläraitin vieressä olevaan isoon kiveen jo mennessäni ensi visiitille tähän kylään vuonna 2009. Kun tulin yksin runsaan viikon kuluttua Tammiselälle, kaupan ulko-ovi oli auki ja siinä komeili tammipuulla elävöitetty vetoomukseni ja kartta. Sadekuurokaan ei tunteitani viilentänyt: Kumppanuus liikutti taas mieltäni. Uudesta venäjänkielisestä luonto-vetoomuksesta innostuneena ajattelin, että ensi vuonna minä ”merkkaan” kansakoulun portaat vuodelta 1939!
Kauppakioski 2014

Tammiselän kauppakioski 2014 kylätien alkupäässä



Yli 70 vuotta kestänyt uni jatkuu...
Joutselkäläisten ryhmä jakaantui Jalkalassa (Ilitsevo) vähäksi aikaa kahtia. Osa ryhmäläisiä lähti kahdella taksilla ”valloittamaan” Mustaapohjaa. Emme olleet aiemmin käyneet siellä eivätkä kuljettajatkaan. Aikamme ajettuamme kuljettaja sanoi, että nyt olemme Mustassapohjassa. Nousimme autoista tutustumaan voimalinjojen ja upotetun maakaasuputken raiskaamaan maastoon. Veikko ja Kari olivat lähteneet kompassit mukanaan jalkamiehinä kävellen Tammiselältä Mustaapohjaa kohti. Kohta he tulivat luoksemme todeten, että emme ole vielä puolivälissäkään matkalla Mustanpohjan keskiosaan! He kertoivat myös, että Tammiselällä oli sähkömuuntamon takaa noussut helikopteri tutkimaan, mitäs kulkijoita täällä liikkuu... Kun lentäjät olivat todenneet miesten etenevän sähkölaitokselta poispäin, he palasivat lähtöpaikalle; huh huh!
Pakkauduimme taas autoihin ja metsäautotie sen kun huononi. Tien itäpuolella näkyi olevan käynnissä iso metsätyömaa traktoreineen. Sieltä ajattiin tukkipuita pinoon tien varteen. Yks kaks tien poikki edessämme oli kaatunut suuri puu. Nousimme autoista ja jatkoimme matkaa kävellen. Veikon tehtävä oli ”pitää meitä kartalla”. Kuuma hellepäivä vei pian voimamme. Onneksi tunnistimme olevamme Pohjalaisten talon (nro 17) luona. Ryhmässä mukana oleva Tarja pääsi näin ensi kertaa käymään mummolassa! Kokenut suunnistaja Veikko jatkoi vielä matkaa yrittäen päästä Rajajoen rantaan. Me muut jäimme syömään eväitä ja ihmettelemään, miten Mustapohja tuntuu kuin nukahtaneen vuonna 1939. Monet talojen pihapiirit olivat edelleen maastossa tunnistettavina. Talojen puuosat olivat kyllä poissa ja ihmiset olivat poissa, mutta talojen kiviperustuksia näkyi siellä täällä samoin kuin omenapuita ja terttuseljoja ns.paskamarjapensaita. Päättelimme, että tie Mustaanpohjaan on aina ollut ongelmallinen. Painavia kiviä ei yksinkertaisesti vaan olla saatu vietyä sieltä pois. Uudisasutuskaan ei ole päässyt sinne syntymään, koska tie Tammiselältä ei ole ollut ajokuntoinen. Aikapulan vuoksi meiltä jäi tutkimatta, onko Mustanpohjan ja Mainilan välillä siltaa yli Rajajoen.
Mustanpohjan retkellä

Tiellä Mustaanpohjaan jouduttiin jalkautumaan...



Tammiselän tammet
Kyläraittia kulkiessa entisissä pihapiireissä olleet tammet näkyvät hyvin tielle. Tarkemmin kun katsoo, löytää myös kaksi jalavaa kaupan edestä ja heti kylään tullessa, Kiurulanmäen metsänreunassa kasvaa upea pähkinäpensaikko. Haluan sulkea silmäni jättiukonputkilta, jotka ovat levinneet kylän alkupäästä metsän reunoja hiipien kohti vanhoja kansakoulun portaita. Satunnaisia kasvuston alkuja on jo sähkömuuntamon edessä olevalla pellolla. Käen kukunnan lisäksi tänä keväänä tunnistin kyyhkysen kujerruksen.
Kuljin reilun kilometrin matkan kylätietä mittanauha, nastat ja metrin kepukka mukanani tammelta tammelle mittaillen niiden ”vyötärön” ja pituuden. Harjoittelua tämä oli, mutta paksuimmaksi yksittäisen puun rungoksi sain urheilukentän takana olevan 310 senttisen tammen. Hyvinä kakkosina tulivat kylän eri reunoilla kasvavat tammet: toinen Kiurulanmäen metsänreunassa oleva ja toinen koulun kohdalla talo nro 34 pihassa kasvava tammi. Tämä haarautuu tyviosan jälkeen kahdeksi erilliseksi n. 20 metriseksi rungoksi. Näiden puiden vyötärö on 1,3 metrin korkeudella 280-290 senttimetrin mittainen. Askelmitan pituuden säilyttäminen maastossa ei ollutkaan niin helppoa kuin harjoitellessani kotipihalla! Tähän hommaan kaipaan varmentajaa mukaani ensi keväänä. Tervetuloa!
Kylän korkeimmiksi tammiksi sain lähelle mummolaani, kohta koulun portaiden jälkeen, kyläraitin varrelle jäävän kolmen suuren rungon tammiryhmän, joka nousi 30-32 metrin korkeuteen. Sähkömuuntamon vastapäätä, metsän reunassa on viiden paksun (n. 165 cm) tammen ryhmä. Niitä olen aiemmin kuvannut vain kauempaa pellolta. Tärkeää oli , että tällä matkalla menin halaamaan kaikkia tammia yksitellen nähdäkseni, että toisilla niistä olikin ”perhe” ympärillään. Tien alle jäävä kauppaa lähinnä oleva tammi voi huonosti ja kuivuu vähitellen pystyyn. Vain tielinjan muutos voisi sen enää pelastaa. Ensi kertaa hoksaan, että urheilukentän takana olevan tammen latvassa on kuollut oksa...
Urheilukentän tammi

Urheilukentän tammen ympärys 310 cm



Akkaa ja sikkaa niitä ei pijätä paha ilma eikä mikkää...
Toisella käynnillä kylässä näin, että Mustanpohjan suunnalta ajettiin tänne tukkeja uusiin kasoihin sähkömuuntamolle päättyvän asfalttitien päähän. Tie Tammiselän ja Mustanpohjan välillä taitaa tämän metsätyömaan päätyttyä olla pysyvästi täysin ajokelvoton. Kiertotie Mustaanpohjaan kulki jo tänä keväänä sähkömuuntamon kohdalta Hiirelään vievän tien kautta. Jotain hyvääkin tässä soratien pilaantumisessa saattaa olla: Koulun portaiden seutu, Hopposten talon nro 34 kaunis pihapiiri ja itäisin suojeluuni ottama, kylän pisin tammi ehkä säilyvät paremmin. Ensi keväänä taas näen, mitä rakkaalle Tammiselälle kuuluu.
Kuratie Mustaanpohjaan

Tie Mustaanpohjaan tukinajon jälkeen...



Teksti ja kuvat:Kyllikki Torkkel



KIVENNAPASEURAN KEVÄTMATKA 18.-20.5.2013

Viisaat sanovat, että ”Luonto on muotoaan muuttava pilvi, aina sama eikä milloinkaan sama”. Tänä keväänä tein seitsemännen matkan Kivennavalle ja Tammiselällä olen käynyt joka vuosi 2009 -13. Taas sydän sykähti, ilahduin ja innostuin paikan luonnosta ja matkakumppaneista! Taas sain kokea jotain samaa ja tuttua, jotain uutta ja innostavaa. Käen kukunnan kuunteleminen pysähdyttää minut aina. Vielä kun rentukat ja tuomet kukkivat, elämä tuntuu ihanalta. Meitä oli lähes neljäkymmentä henkilöä retkibussissa: yksi sukulainen Pirkko, muutama entuudestaan tuttu ja paljon uusia, itseäni nuorempia retkeläisiä.

Tammiselälle
Vanhan tavan mukaan yhtenä retkipäivänä matkalaiset jakaantuvat pienryhmiksi, jotka hajaantuvat toivomiinsa kyliin tutkimusmatkoille tai vain tunnelmoimaan muutamiksi tunneiksi. Jotkut olivat varustautuneet oman GPS – paikanmäärittäjän ja jopa metallinpaljastimen kera etsimään rakasta pihapiiriä. Kaikkiin paikkoihin ei nyt päässyt linja-autolla, koska yöllinen ukonilma ja sade olivat tehneet vanhat tiepohjat ajokelvottomiksi. Toisin oli tilanne Tammiselällä, missä osana suuren sähkömuuntamon rakentamista rakennettiin ensin hulppea asfalttitie kylän korkeimmalle mäelle saakka. Ko. tieosa ja muuntamo ovat tip top kunnossa, mutta muuntamolta Mustapohjaan päin tien kunto on heikko. Talojen 33 -37 välillä tietä on vastikään jyrätty niin, että isojen kivien jono kulkee Mustapohjan mennessä tien oikealla reunalla aina koulun (talo nro 35) kohdille saakka. Tämän jälkeen kohdassa, missä joskus aiemmin käytössämme ollut taksi juuttui vesilammikkojen liejuun, nyt lähtee tie koukkaamaan ”rinnakkaistienä” metsän kautta. Se ei näytä ”virallisesti tehdyltä” vaan olosuhteiden pakottamalta. Olin saanut helluntai-heilakseni retkelle mukaan Matti L:n ja me kävelimme näiden ves´luosien sivu eteenpäin aina raivatulle aukeamalle, jossa kulkevat sähkö - ja maakaasuputket. Siinä oli jo retkieväiden nautinnan paikka. Malja Tammiselälle ja etuviistossa olevalle mummolalleni, jonka sijainnin vuosi sitten tarkensin Kalevi H. Avulla.

Tammet
Olen aiemmilla käynneilläni tunnistanut seitsemän tammea kylän päätien varrelta. Useimmat tammet ovat tulosuunnassa vasemmalla, kaksi oikealla puolella tietä. Mainitsemieni isojen ves´luosien vieressä oleva iso – ehkä suurin – kylän tammi on vanhoissa kuvissani nimetty ”Seitsemäs”. Sen juurella on avoin roskien kaatopaikka, joka ei varsinaisesti nyt ollut pienentynyt, mutta tiekoukkausta tehtäessä rojujen päälle on käännetty vähän maata. Olin Helsingistä saakka tullut näitä tammia kuvaamaan ja kas kamera ”sammui” ja varapatterit olivat Terijoella hotellissa!

Rajajokea etsimässä
Onneksi mieliala vielä ”kupli” ja Matin innoittamana lähdimme tutkimaan, näkyykö historiallinen Rajajoki etelämpänä peltojen takana. Olin jo tulomatkalla noteerannut, että lehmiä ei nyt ole kylän lypsykatoksen luona eikä laiduntamassa täällä pellolla sähköjohtojen alla. Eläinten jälkiäkään ei näkynyt, joten eivät ne ole tänä keväänä vielä täällä laiduntaneet. Josko tulevat myöhemmin. Viime vuonna heinäkuun lopulla lehmät olivat täällä. Matti ja minä ei löydetty Rajajoen rantaa. Peltojen alareunaa kiertää kaksi tietä, joiden varrella kymmeniä hyväkuntoisia taloja kasvimaineen. Taloja ei näe kylän päätieltä, koska ne sijoittuvat mäentöyryn alle. Pihatöissä olevat ihmiset katselivat meitä uteliaina, kuten mekin heitä. Kun yhteistä kieltä ei ollut, menimme kättelemään lähinnä olevaa pariskuntaa ja pyysimme saada oikaista heidän tonttinsa halki edessämme olevalle tuntemattomalle tielle. Ko. mies arveli, että matkaa joen rantaan on vielä yli kilometrin verran. Aurinko paistoi, pellot tuoksuivat, mutta aikataulumme ei antanut myöden jatkaa matkaa Rajajokea etsien. Olimme luvanneet olla 1-2 tunnin kuluttua Joutselän tienristeyksessä odottamassa retkibussia.

Tammien suojeluvetoomukseni
Kävimme jokaisen vielä kyläraitilla jäljellä olevan kuuden tammen luona tarkistamassa, onko muutoksia. Tammi nro kolme, joka keskellä päätietä (autojen ajaessa kahden puolen juurien yli) voi silmin nähden huonommin nyt kuin viime vuonna. Surullista. Se lienee jo menetetty. Onneksi tammi nro 4 kasvaa sen ”rinnalla” urheilukentän takalaidalla, joten kohtuudella voin katsoa tammirivistön säilyvän. Luonnollisesti pistäydyimme myös kylän konttikaupassa, missä ilokseni myyjätär tunnisti minut! Viime vuonna Kihujen yhteydessä olin jättänyt kunnanjohtajalle, hallintojohtajalle, Kulttuuritalon johtajalle, sähkömuuntamon johtajalle sekä kyläkaupan seinälle luontovetoomuksen, kysyen voisivatko asukkaat tai koululaiset innostua asuinympäristönsä hoidosta. Mahdolliseksi kohteeksi ehdotin kaikille Tammiselän tammia. Vein tällä matkalla kyläkaupan seinälle saman vetoomusviestin kuin vuosi sitten. Lisäksi me kevätretkeläiset tapasimme Pervomaiskojen koulun aktiivista kirjailija, opettajaa Valentina I. Karabanovaa. Annoin hänellekin kopion vuoden 2012 luontoaloitteesta. Muistin virkistykseksi tälläkin matkalla vein sen myös Kulttuuritalolle. Itselläni ei ole omakohtaisia muistoja vanhempieni kotikylistä kirkonkylältä tai Tammiselältä. Silti haluan pitää tavalla tai toisella esillä tätä kulttuurimaisema- teemaa aina kun käyn Kivennavalla.

Hautamuistomerkki
Joutselän tienhaaran jo näkyessä, pysähdyin Matin kanssa vielä tien oikealla puolella, pimeän metsän reunassa olevalle venäläiselle kahdesta kivestä muodostuvalle hautamuistomerkille. Onko kyse tällä paikalla olleesta taistelusta tai muusta? Tänne oli vastikään tuotu yksi samanlainen suuri kukkaseppele kuin eilen näin Raivolassa suurella sotamuistomerkillä. Siellä suuren Voiton Päivän (9.5.) kunniaksi oli myös useita korkeita viirejä. Tammiselän isomman muistokiven päällä oli kymmeniä punaisia neilikoita. Eväitä syödessämme silmääni pisti pienemmän kiven edessä istutettujen kukkien alle jäävä käsinkirjoitettu lappu. Päätin ”vuodeksi lainata” sitä ja tuoda Helsinkiin, jotta ystäväni Marina voi kääntää sen suomeksi. Näin selvisi: ”Onnittelut Voiton Päivän johdosta! Kiitos kaikesta! Voiton Päivän muistavat vaarit. Tietää jokainen lasten lapsi-valoisan juhlan Voiton Päivän, sitä juhlii koko valtio. Meidän mummot ja vaarit kiinnittävät kunniamerkkinsä. Pidämme heidän kertomuksista ensimmäisestä Voiton Päivästä. Millaista taistelua ovat käyneet vaarimme koko maailmasta ja meistä nykypäivänä”.

Kyllikki Torkkel

Tammi24

Hieman kärsinyt tammi talon 24 pihapiirissä. Kuvattu vuonna 2008



Tammi34

Tammi talon nro 34 pihapiirissä vastapäätä Tammiselän koulua. Kuvattu kesällä 2008.


KIHUT KIVENNAVALLA 2012 JA ALOITE TAMMISELÄN TAMMIEN SUOJELEMISESTA


Matkanjohtajana Pirkko Hyytiä
Hyytiän Pirkko keräsi meitä Helsinki-seudun nappoisia bussilastillisen ja kyöräsi meidät sujuvasti Helsingistä Vaalimaan kautta, Viipurin halki, vieraisille ja illallisille Terijoelle Aquamarin – hotelliin. Tämä hotelli on Gelioksen kanssa samassa pihassa. Viime mainittuun saapuivat Kihu-juhlien järjestämisestä vastanneen Kivennapaseuran bussit sunnuntaina kirkonkylällä pidetyn juhlan jälkeen. Matkalaiset olivat kotoaan jo lähteneet perjantaina ja yöpyneet ensin pari yötä Viipurissa. Pirkon sakki päätti keskittyä Kivennapaan ja Kihuihin ”koko rahan edestä”. Niinpä jo tulomatkalla kävimme onnittelemassa 120-vuotiasta Raivolan runotyttöä Edith Södergrania ja hänen Totti- kissaansa. Raivola - Seura ry oli valmistellut pienen juhlahetken pidettäväksi ko. muistomerkki-alueella. Mikäs siinä meidän oli ollessa auringon paistaessa, Södergranin runoa kuunnellen, viipyillen katsellen järven vastarannalla auringonpalvojia ja uijia. Sopivasti Södergranin tuntoja seuraten käet eivät enää kukkuneet. Heinänvihne lie jo tarttunut kurkkuun.
Kihuissa 22.7.2012 ensin hartaushetki Kirkonmäellä, sitten yhdessä tuotettua ohjelmaa Kulttuuritalon juhlasalissa ja vielä jonkin aikaa sakilla kihuten kulttuuritalon piha-aukiolla. Ilta hämärtyi ja tummui suomalaisten haastellessa ja yhdessä laulellessa Terijoen rantaterassilla.
Nämä olivat ensimmäiset ja varmasti ikimuistoiset Kihut elämässäni. Bussissa tehtiin kysely ja kaikkien yllätykseksi meitä ensi kertaa Kihuihin menijöitä oli noin kolmannes täydestä bussista. Ensi kertaa Kivennavalle tulijoita oli vähän vähemmän mutta mukava näinkin. Kivennapalainen - lehdessä 6.2012 oli valaiseva kirjoitus ”Pervomaiskojen maalaiskunta - tuhanten järvien seutu”. Luin sen jo ennen matkalle lähtöä ja näin sain paljon lisätietoa Pervomaiskojen nykypäivästä ja heidän omista ajatuksista mahdollisuuksistaan. He toivovat yhteistyötä suomalaisten kanssa erityisesti talouden ja kulttuurin aloilla. Näin vakuuttivat kunnan- ja hallinnon johtajat Vladimir P. Gorjatshev ja Fanis N. Mardanov myös Kihuissa. Paikallisin voimin esitetty, korkeatasoinen ja monipuolinen ohjelma todensi Kulttuuritalon johtajan Galina A. Pavlovnan puheet siitä, että he ovat voittaneet monia kulttuuripalkintoja Viipurin hallintoalueiden kilpailuissa. Meille juhlavieraille hän kuvasi Kulttuuritaloa taidelaatikoksi, josta he antavat musiikin ja tanssin muodossa nyt meille pieniä matkamuistoja. Galina Pavlovna, siinä vasta monitaitoinen nainen ja hyvä yhteistyökumppani! Päätin heti tukeutua häneen halutessani jättää kunnan johtajille ja Kulttuuritalolle ehdotuksen, voisivatko asukkaat ja koululaiset kiinnostua hoitamaan äitini lapsuuskylän Tammiselän kylätien varrella olevia ikitammia. Vanhan mytologian mukaan tammi symbolisoi hedelmällisyyttä, viisautta ja hyvää onnea.

Tammiselän kylä tänään ja ympäristösuojelualoitteeni
Kuljin kylällä vuosi sitten auringonpaisteessa. Nyt oli sadepäivä. Valtava sähköasematyömaa oli loppuun saatettu ja uusi kyltti laitettu päätien varteen. Portinvartija oli edelleen kopissaan, koiraa en nähnyt kuten viime vuonna. Varasto – ym. rakennuksia ja rakennustarvikkeita oli hujan hajan laitoksen aidan ulkopuolella lähellä kylän pääraittia. Ehkä ne viedään toiselle työmaalle tai sitten ne vähitellen siirtyvät satunnaisille tarvitsijoille. Ensimmäiset näkemäni maalattu tikku-ukko ja hymiö ovat ilmaantuneet irtokiviin kyläraitin varrelle! Olin tunnistanut lannan hajun tietä kulkiessani, mutta en pysähtynyt ajattelemaan, mistä se kertoo. Siksi yllätyin totaalisesti kun Mustapohjaan päin kävellessäni ns. Pohjalaisten mäen kohdalla näin valtavan lehmälauman laiduntamassa pelloilla oikealla olevien voimajohtojen takana. Sinne ne Tapio Hopposen (talo nro 34) muistelemat musta-valkoiset kirjavat lehmät olivat palanneet laiduntamaan! Minä olin saanut Kalevi Hyytiän ihmevempaimensa (ATK-kartat/GPS) kanssa avukseni eksaktisti määrittämään talon nro 35 paikkaa, jossa sodan syttyessä äitini vanhemmat Anna-Maria ja Antti Rakkolainen asuivat. Kokemus oli ristiriitainen kun Kalevi sanoi, että ”tässä laite nyt sanoo jonkin rakennuksen olleen”. Minä seisoin umpi ryteikössä, ei mitään kiinnekohtaa silmille, ei mitään, mitä voisin pitää merkkinä tärkeästä mikrohistoriallisesta paikasta. Tunnekuohu purkautui valokuvien ottamisena männyistä, koivuista ja vitsikosta, jossa seisoin kainaloitani myöden. Pusikkojen takana häämöttivät ne pellot ja voimalinjajohdot, jotka aiemmilla kolmella käynnillä, mm. Mäkelöiden ja Hopposten kanssa, ovat aina auttaneet minua paikantamaan mummolan pihapiiriä. Jotenkin kokemus keskellä - ei - mitään seisomisesta lisäsi tunnetta, että ”olen mennyt läpi ja tullut perille”. Tunsin myös, että tässä seison ja en osaa kuin ATK-laitteiden avulla tulla takaisin ko. jalansijoille. Ja mikä hienoa: se ei nyt yks kaks enää tuntunutkaan tärkeältä! Ajattelin, että voin jatkossa istua entisillä koulun portailla (talo nro 33), katsella talon nro 35 suuntaan ja sanoa ”tuossa edessä se nyt on”. Tuhannet kiitokset tästä Kalevi Hyytiälle. Jäin yksin kylään Kalevin kiirehdittyä ryhmäbussin perään ja toisiin kyliin suomaan saman ihmeen muille juuriaan hakeville. Onnellisen tunteen vallassa lähdin palaamaan kylän keskustaa kohden. Vettä satoi kaiken aikaa. Tielle päästyäni koin uuden ihmeen kun suuri lehmälauma oli kadonnut pellolta, ilman että olisin kuullut mitään ääntä karjan liikkumisesta. Ehdin ajatella, en ole unessa, Kalevikin näki ne vajaa tunti sitten. Kävelin Rajajokea kohden mäen alle. Ilahduin nähdessäni pellolla lehmien juottoaltaat. Sorkan jäljet sateisessa maassa ja lantakasat todistivat samaa asiaa. Myöhemmin minulle selvisi, ettei täällä lehmillä ole kelloa kaulassa ja siksi en kuullut mitään. Palasin rauhoittuneena takaisin kylän päätielle, koska olin päättänyt, että tällä matkalla valokuvaan sen varrella olevat kaikki seitsemän ikitammea, joiden hoidosta ja suojelusta olin tällä Kihu-matkalla tehnyt aloitteen Pervomaiskojen johdolle. Ikitammet sijaitsevat Tammiselässä Kiurulanmäen ja mummolani välisellä tieosuuden lähellä. Vein nyt myös sähköaseman vartijalle, edelleen toimitettavaksi laitoksen paikallisjohtajalle, samansisältöisen kirjeen kuin kunnanjohtajille. Kyläkauppaan vein pelkistetymmän kuvallisen, vetoomuksen, jonka myyjätär suostui teippaaman kaupan seinälle tiedoksi kyläläisille. Kaikki jättämäni kirjeet olivat venäjänkielisiä , jotta asiani tulisi heti helposti ymmärrettyä. Voi miten tyytyväinen olin itseeni saatuani aloitteen toimitettua osaamatta sanaakaan venäjää!

Lehmien lypsypaikka ja kutsu talkoisiin” kylän kotitalousjätteiden asemalle”
Koska minulla oli vielä reilusti aikaa ennen kuin bussi tuli minua hakemaan, palasin mäelle tien oikealle puolelle, missä tähän saakka on seisonut hylätty sovhoosi-navetta tai se mitä siitä on jäljellä. Lehmät oli aidattu rakennelman kahden puolen oleville maaplänteille, missä ei kasvanut mitään syötävää. Näin että neljä naista siellä puuhasi jotain katoksen alla. Lähempi tarkastelu osoitti, että siellä oli koneellinen lypsy käynnissä ja lypsyn ajaksi lehmälle annettiin eteen jotain ”mösseröä”. Minun silmin katsottuna hoitajat kohtelivat lehmiään kovakouraisesti ohjaillen niitä lypsykoneen äärelle pitkillä puukepeillä. Kukaan naisista ei suostunut puhumaan minulle mitään, tekivät työtään kiireisen tuntuisina. Sitten ilmaantui ”joutopoika,” joka esittäytyi Andreiksi ja jonka päättelin työmaan johtajaksi. Piirtämistä apuna käyttäen sain selville, että lehmiä on yhteensä 153. Olin helpottunut, koska olin saanut kaikki haluamani: Hopposen Tapiolle kuvia lehmistä ja tiedon lehmien määrästä. Heinä oli niitetty luokoon suurella peltoaukeamalla, näkemäni lehmälaitumen ja tämän lypsypaikan välisiltä pelloilta. Ehkä näillä heinillä ruokitaan tätä karjaa. Lypsykatoksen metsänpuoleiseen päähän on tullut varaston näköinen seinällinen uusi osa . Siihen on ehkä käytetty viime kesänä näkemäni laudat. Lisäksi tien varressa on valvojan koppi tai jokin muu hökkeli. Kun kaupan suunnalta noustaan navetalle , heti sinne oikealle metsän reunaan ,minne jättiputkiakin ilmaantunut, sinne on ilmestynyt myös uusi huonokuntoinen matala mökki. Ehkä se palvelee lehmien hoitajia. Myös kyläkaupan seinää vasten on tullut toinen konttirakennus. Liekö varasto. Kaupan vieressä on nyt jo 12 jäteastiaa, mutta astiat pursuavat yli ja alue on epäjärjestyksessä, hoitoa odottamassa. Ensi kesänä voisin mennä haravan ja jätesäkkien kanssa auttamaan! Kauppa on siisti sisältä ja kattoon saakka täynnä ”lähiruokakaupan tavaroita”, ei lihaa ja vihanneksia. Minä ostin oikein kauniita lautasliinoja ja kauppaan ilmaantuneen Andrei n suosittamaa laatuvodkaa. Liekö ollut niinkään laadusta kyse vai halusiko hän vaan maistiaisten toivossa minun ostavan kaupan isoimman pullon. Palaan taas ensi kesänä tänne ostoksille, saa nähdä, miten juttu sitten jatkuu. Tervetuloa seuraksi mukaani !

Kyllikki Torkkel


Kyläkauppa

Tammiselän kyläkauppa kylätien alkupäässä




TERVEISIÄ KIVENNAVALTA 14.-16.5.2011


Kivennapaseura ry:n kevätretki
Linja-automme oli viimeistä sijaa myöden täynnä kivennapalaisia tai Kivennavasta kiinnostuneita. Ryhmämme johtajana toimi Kivennapaseuran puheenjohtaja Kyösti Pulliainen. Matkan ajaksi majoituimme tuttuun Gelios-hotelliin Terijoella. Oman arvioni mukaan matkalaisten keski-ikä on nuorentunut sitten ensimmäisen kevätretkeni vuonna 2005. Hämmästykseksemme Terijoella ja osin Kivennavallakin pääteiden varret oli kaikki siivottu ja suuret määrät jätesäkkejä odotti noutajaa. Tuomet olivat siellä vasta nupuillaan mutta rentukat kukkivat ja käki kukkui! Paluupäivänä teimme retken Kronstadtiin ja nautimme opastetusta kiertoajelusta Viipurissa. Siiranmäen taistelumuistomerkillä käynti kuuluu aina Kivennapaseuran kevätretkiohjelmaan, niin nytkin.

Kivennavan kirkonmäellä
Koko ryhmä kävi viemässä kukkia ja laulamassa sankarivainajien muistoksi pystytetyllä Ikuisuuden portilla kirkonmäellä. Paikat olivat siistitty jo mennessämme. Vanhalle suomalaiselle hautausmaalle Katri Paavolaisen muistomerkin lähelle oli kerätty säkkeihin siivousjätteitä odottamaan pois vientiä. Vaahterakujan vieressä työmaa-aidan takana oli meneillään puutalon peruskorjaus, ei uudisrakentaminen, kuten pelkäsin vuosi sitten. Mäen alla parkkialueen vieressä näin viime keväänä ensimmäisen vihermyymälän. Lähempi tarkastelu osoitti nyt, että se onkin kotitaloustuotteiden torialue, jossa on kivat myyntipöydät. Oli siellä myynnissä raakaa lihaa sekä kuivattua kalaakin. Muut näkemäni tuotteet olivat perunoita, säilöttyjä tomaatteja ja kurkkuja, pikkelssiä tai vihannesmurskaa purkitettuina. Kaikki näytti siistiltä ja tuoreelta. Lähellä katua olivat kukka, pensas- ja puun taimien myyjät. Vaatetavara oli edelleen myynnissä vanhalla torilla tien varren kaupparivistön takana.

Tammiselän kylä hetken ajan "maailmankartalla"
Jo viime keväänä kylän keskiosassa Pohjalaisten mäen kohdalla oli uusi rakennustyömaa. Luulimme sinne tulevan asuntoja. Nyt näimme, että sinne on rakennettu laajalle alueelle, vahvasti aidattu, valtava sähkölaitos/muuntamo kiinteine rakennuksineen ja valtavine sähköpylväineen. Uusi laitos on hävittänyt vanhan kärrytien alun Pohjalaisten mäeltä Karvalan suuntaan. Vartijamies oli jo nyt työssä laitoksen suljetulla portilla. Työmaakyltissä lukee, että työmaa päättyy marraskuussa 2011. Meistä tuntui, että koko Pietarin alueen sähkötarve hoituu tällä laitoksella! Sähkölaitoksen tarpeisiin on rakennettu Tammiselän korkeimmalle kohdalle saakka hyvä asfalttitie.

Aidan ulkopuolella on iso, kaksikerroksinen työmaa-asuntolarakennus. Ulkosalla liikkui 5-10 työmiestä. Eräs ryhmä heistä tuli kanssamme juttusille. Samoin kuin vuosi sitten he sanoivat tulevansa Bakusta Azerbaidzanista Kaspianmeren rannalta. Koska meillä ei ollut yhteistä kieltä, emme voineet onnitella heitä Euroviisujen voitosta tai kertoa heille jääkiekon Suomen MM-mestaruudesta. Kättelimme joka tapauksessa. Paikallisten toimesta(?) Pohjolaisten mäeltä pikkuisen Mustapohjaan päin on uudelleen maalattu suureen kiveen Suomen lippu ja sana Tammiselkä. Sähkölaitokselta Mustapohjaan vievää soratietä ei ole kunnostettu. Liikennettä tuntui nyt olevan kyläteillä enemmän kuin vuosi sitten. Luontoon kaadettuja roskia ei ole siivottu entisen koulun (talo nro 33) pihapiiristä mutta ei ne ole onneksi lisääntyneetkään. Edelleen jykevästi paikoillaan seisovat kylän vanhat tammet.

Nykyisen kyläkaupan lähellä olevan lehmien lypsykatoksen katto oli osin korjattu ja työmaa ehkä vielä jatkui. Tervehtiessäni paikalla ollutta kahta naista, venäjää osaamattomana en ymmärtänyt, onko tähän tulossa jotain muutosta. Kylän vanhalla urheilukentällä kaksi nuorta poikaa pelasi koripalloa ja hetken päästä mies työnsi lastenrattaita kylätiellä. Päättelin, että kylän asukkaat ovat ehkä lapsiperheitä. Ilokseni panin merkille, että tyhjennettävät jäteastiat olivat selvästi lisääntyneen kyläkaupan seinän vieressä ja yksi uusi asuintalo oli rakennettu aivan kaupan lähelle. Ajattelin, että uusia asukkaita tulee kylään ja sähkölaitoksen vuoksi varmasti tietkin pidetään kunnossa. Päättelin että vauraus täällä lisääntyy ja Tammiselän ja Kivennavan asiat ovat menossa hyvään suuntaan. Tällä retkellä Katri ja Tapio Hopposen avulla varmentui äitini vanhempien Antti ja Anna-Maria Rakkolaisen talon paikka (nro 35). Kiitos siitä! Tiedä vaikka uusilla retkillä toiveeni toteutuisi ja pääsisin uimaan Rajajokeen!

Kyllikki Torkkel


Tammiselän Kivi

Vanhasta Tammiselästä ja sen asukkaista muistuttava kivi Pohjalaisen mäen ohi menevän tien varrella talon nro: 20 kohdalla.



Muuntaja

Pohjalaisen mäeltä Karvalaan päin - talojen 19-21 pihapiiriin - on rakennettu iso sähkömuuntaja ja kytkinasema. Keväällä 2010 Rajan Pinnassa -kirjan lukijamatkalla nähtiin tässä mittavia maansiirto- ja perustustöitä.



Entiset Kivennapalaiset ry / Joutselkäläiset